Pari päivää joulun jälkeen, vielä muutama päivä uuteen vuoteen. Niitä päiviä, jolloin pääkopassani usein on käynnissä melkoista myllerrystä - uusia tuulia ja yleviä ajatuksia tulevalle vuodelle. Kaipuu tehdä seuraavasta vuodesta taas hieman edellistä parempi. Tällaisena päivänä, eli siis aivan äskettäin, olin kellarissamme lajittelemassa pyykkejä.
Nelihenkisessä lapsiperheessä luonnollisesti tulee paljon pyykättävää, mutta kun kaiken lisäksi työkseni suunnittelen lastenvaatteita, löytyy tekstiiliä taloudestamme varmasti vieläkin enemmän kuin keskivertoperheeltä. Työsuhde-etuihin kun yrityksestä riippuen kuuluvat joko täysin tai puoli-ilmaiset vaatenäytteet, niitä tuppaa kerääntymään nurkkiin.
"Turhan paljon?", heräsin ajattelemaan. Eikö ole turhan paljon vaatetta, kun lapsella on niin monet alushousut, että voin helposti olla kaksi kuukautta pyykkäämättä niitä ja silti hän saa aamuisin puhtaat pöksyt jalkaansa? Eikö ole turhan paljon vaatetta itselläni, kun ehdin unohtaa tiettyjen vaatekappaleiden olemassaolon?
Kyllä on. Aivan liikaa vaatteita. Liikaa vaatteita viemässä tilaa. Liikaa viemässä aikaani, jonka viettäisin ehkä paljon mielekkäämmin kuin pyykäten ja silittäen. Liikaa, liikaa, liikaa...
Olen aikaisemmin melko hyvällä menestyksellä kokeillut karsittua vaatekaappia, lähinnä Unfancy-blogin Carolinen oppeja noudattaen. Pikku hiljaa olen kuitenkin päästänyt itseni lipsumaan ja kaapissani on tällä hetkellä käyttökierrossa huomattavasti enemmän kuin vain 37-vaatekappaletta. Kaapeissani on paljon kivoja vaatteita, mutta silti työnnän niitä sinne jatkuvasti lisää.
Fyysistä tarvetta uusille vaatteille ei ole. Vaatteita on varmasti jokaiseen tarpeeseeni: pitämään riittävän lämpimänä tai sopivan viileänä, näyttämään asianmukaiselta tilanteessa kuin tilanteessa. Vain vaihtelunhalu ja uutuudenviehätys ajavat minua uusiin hankintoihin. Havaintojeni mukaan, melko tarpeettomiin hankintoihin.
Ei se mitään. En aio tässä kohtaa alkaa potea maailmantuskaa menneistä teoistani, vaan aloitan omaa hyvinvointianikin ajatellen tulevan vuoden ajatuksella - Pärjäisinkö ilman?
Kun seuraavan kerran kohtaan mieliteon uutta hankintaa kohtaan, haluan, että pystyn tarkastelemaan sitä hieman harkitummin kuin aiemmin. Toivoisin pohtivani tarvitsenko esinettä aidosti, vai voisinko korvata sen jollain jo omistamallani? Onko tämä esine sellainen, joka antaa minulle jotain lisää vai mahdollisesti tuleva taakka? Pärjäisinkö ilman?
Niin. Käytin tuossa sanaa esine. Tavaran määrä ylipäätään ahdistaa minua ja tästä syystä tahdon ensi vuoden ajan tarkastella suhdettani kaikkeen materiaan.
Ehkä sinullakin on samanlaisia ajatuksia ja tarvitset tukea omiin pohdintoihisi. Ehkä olet omalla tielläsi jo minua pidemmällä ja voit tukea minua haparoivissa ensiaskelissani. Niin tai näin, olen iloinen että olet siinä. Vielä iloisempi, jos jatkat matkassani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti